maanantai 24. maaliskuuta 2014

Lähtö ja ensimmäinen päivä Bilbaossa

Peräkammarinpoikana viime lentokerrastakin on jo viitisen vuotta aikaa, joten koneeseen meno oli suuri askel. Tein check-inin jo ennen kentälle tuloa, joten kansainväliselle alueelle siirryttiin varsin jouhevasti: Laukku hihnalle, ukko turvatarkastukseen ja perusteellisen ruumiintarkastuksen jälkeen oli aika hermoilla lentoon lähtöä.



Kävin ostamassa pari pokkaria ja vettä matkaevääksi. Aloitin lennolla Leiri 14 lukemisen, joka kertoo edelleenkin olemassa olevista Pohjois-Korean keskitysleireistä, herääkin kysymys, miten tänäänkin vielä sallitaan kyseisten paikkojen olemassaolo?





Ensimmäinen ja ainut vaihto oli Frankfurtin lentokentällä Saksassa, joka on yksi maailman vilkkaimpia ja suurimpia kenttiä. Onneksi jatkolennon portti oli lähellä, ja lähtöajat merkitty selkeästi. Jatkolennolla oli jo kotoisampi meininki, ainakin Bilbaolaisille:) Olin luultavasti ainut suomalainen, mutta stuertti puhui kieltämme, ainakin kahden sanan verran!

Yhteyshenkilöni Iker oli vastassa minua lentokentällä. Hän vei minut autollaan asunnolleni, ja tutustuimme lyhyesti matkan aikana. Tulevan kuukauden ajan kämppään soluasunnossa, jossa tällä hetkellä asuu minun lisäksi kaksi muuta suomalaista:) 29.päivä joukkomme täydentyy vielä kahdella kajaanilaisella.

Näkymä kämpän parvekkeelta:



Ensimmäisenä yönä nukutti hyvin, ja sainkin nukkua pidempään, koska sovittiin Ikerin kanssa, että lähdemme vasta iltapäivällä katsastamaan työpaikkaani. Kävin aamukävelyllä lähialueella, ja söin aamupalaa varsin edullisesti eräässä kahvilassa. Iltapäivällä Iker tuli noutamaan minua, ja lähdimme bussilla kohti työpaikkaani, It-alan konsultointifirmaa. Bussimatka kesti vain hetken ja maksoi 50 senttiä. 

Menimme tutustumaan työpaikalle, mutta yksikön johtaja ei ollut paikalla. Tutustuin muutamaan työtoveriini, ja heidän nimensä olivat mielessäni melkein kolme sekuntia.Työpaikan esittely oli ohi yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin ja sovimme, että tulen aamulla yhdeksältä aloittamaan harjoitteluni. Etukäteen Iker kertoi, että paikka on suomalainen, pettymyksekseni ei kuitenkaa suomenkielinen. Suomalaiseksi paikan teki ainostaan laatta seinässä ja kaksi Suomen lippua. Paikka vaikuttaa varsin mukavalta, vaikka infrastruktuuriltaan se onkin hiukan ainakin Suomea jäljessä. Kaksi työntekijää puhuvat kuulemma lontoon kieltä. Palasimme asunnolle metrolla, ja kävimme ostamassa samalla minulle ladattavan matkakortin. Matkustaminen julkisilla maksaa Bilbaossa n. neljänneksen Helsingin hinnoista.

Työpaikkani seinällä on tällainen plakaatti, joten työskentelen Suomen kunniakonsulaatissa!


Meillä ei ole Wifiä käytettävissä kämpässä, ja en ole vielä onnistunut hommaamaan Prepaidia. Alakerrassa on kahvila, jonne perustimme bloggaustukikohdan:




Koska tänään sataa, ei ole suuremmin intressejä lähteä kiertelemään kaupunkia. Keskityn illan treenaamaan ammattisanastoa, ja kommunikointia paikallisten kanssa. Onneksi kämppiksinä on kaksi kokkia, joten ainakaan nälkä ei pääse yllättämään.. Ehkä illalla käymme tutustumassa paikalliseen ruokakulttuuriin..

Palataan huomenna asiaan,

- Jussi -





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti